Viimeiset kaksi viikkoa olemme työskennelleet jennin kanssa työterveyshuollon parissa paikallisessa paperitehtaassa.Toisena työpäivänä pääsimme sairaanhoitajamme Norman mukaan pitämään ensiapukoulutusta tehtaan työntekijöille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kyseessä oli kahdeksan valittua esihoidollista vastuuhenkilöä tehdasalueelta, jotka ovat lupautuneet käymään näissä vapaaehtoisissa koulutuksissa ja onnettomuuden sattuessa toimia sitten tehdasalueella hätäensiavun antajina ja sairaanhoitajan apuna. 

Itse opetus kesti aamun puoli kahdeksasta iltapäivän neljään, jonka aikana kävimme läpi ensiapua Kanadan lainsäädännön näkökulmasta, sydänkohtauksen patofysiologiaa sekä ensiavun antajan itsensä suojaamista. Opetimme myös ihan puhtaasti maallikon antamassa ensiavussa tarvittavia kädentaitoja, kuten elvytystä, tajuttoman potilaan hoitoa, ilmateiden tukkeutumisesta johtuvaa tajuttomuutta sekä tällaisten potilaiden ilmateiden aukaisemista. Huomasimme Jennin kanssa, että opetus meni paljon syvällisemmäksi kuin esimerkiksi suomen EA1 koulutuksessa, paikkapaikon lähes perustason tasolle!!!!

Ensin Norma kertoi aina ko aihealueen teoriaosuuden ja yleensä tämän jälkeen menimme käytännön harjoitteluihin, joita myös minä ja Jenni valvoimme ja korjasimme ja opetimme. Käytännön harjoittelun jälkeen kävimme läpi heränneitä kysymyksiä ja samalla kerroimme meidän omia kokemuksiamme ambulanssista vastaavista tilanteista sekä myös vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Oli hienoa huomata kuinka paljon olemmekaan oppineet näiden kahden opiskeluvuoden aikana. Kuinka paljon löytyikään tietoa pienistä päistämme, niin että todella osasimme vastata meille esitettyihin kysymyksiin sekä esimerkiksi perustella sitä miksi suomessa joissain ensiaputilanteissa toimimme eritavalla kuin he toimivat täällä. Korostimmekin Jennin kanssa sitä, että näissä tilanteissa on monta erilaista tapaa toimia, ei vain yhtä ainoaa ja oikeaa. =) (niinpä niin Tero ja Hannu, joku oppi sentään meilläkin mennyt perille)

Oli myös hienoa huomata kuinka paljon englannin kielen taito on parantunut ja ehkä vielä enemmän kuinka paljon ollaan saatu rohkeutta puhua vierailla kielillä, kun on nykyään ei edes kunnolla tajuta, että olemme todella selittämässä sydänkohtauksen patofysiologiaa englannin kielellä kahdeksalle ranskankieliselle miehelle, niin että he todella tajuavat sen! =)

Nyt seuraavaksi edessä harjoitteluissa kolmen viikon ajan poliklinikkaa ja ambulanssivuoroja, sitten alkaakin olla jo kotimatkan aika

-Ärrä-

ps. Saimme myös tuliaisia kotiinvietäviksi. Kummallakin on nyt omat kirjansa tuosta ensihoitokoulutuksesta (vastasi lähes meidän perustason kirjaa), jotka tuomme näytille luokalle sitten syksyllä, sekä meidän luokalle videokasetti uudesta elvytyssysteemistä kanadassa, joka kuulemma menee sitten päiville säilytykseen tai koulumme kirjastoon