Ottawan matkamme aloitimme siis aurinkoisissa tunnelmissa puolenpaivan aikoihin, kun Francen (Chasse) sisko tuli hakemaan meita miehensa kanssa. Matka kulki Quebecin ja Montrealin kautta ja kesti yhteensa lahemmas kymmenen tuntia, kun iltamyohaan olimme vasta Ottawassa perilla.

Montrealissa teimme parikin pysahdysta. Ensiksi haimme perheen toisen tyttaren kyytiimme. Taman jalkeen pysahdyimme ihanan pasta ja perheravintolan viereen, jotta voisimme kavella kulman taakse roskaruokapaikkaan (miten kanadalaiset oikein osaavatkaan). No, taytyy sanoa, etta vanha sananlasku pitaa paikkansa: "koskaan ei saa sanoa ei koskaan". Vannoimme nimittain Quebecin vanhassa kaupungissa ettemme varmasti tule koskaan syomaan noin hirvean makuista pitsaa mita meille siella tarjottiin, mutta Montrealin paikka vei voiton. =)

Maha tyhjillaan jatkoimme matkaa toiselle puolelle kapunkia tapaamaan nunnaa nunnaluostariin (kylla, ei huijata...). Meille kahdelle auton lahelle jaavalle suomalaiselle annettiin ohjeistukseksi pysya luostarin kauniissa puutarhassa heidan vierailun ajan ---->eli siis valittomasti luostarin oven sulkeuduttua lahdimme metsastamaan ruokaa pask.. eikun siis kaamean pitsan maku suussa epamaaraiseen ja koyhaan lahioon

Se siita kyohailysta. Nimittain Ottawassa majapaikaksi osoittautui hienosto korttelissa oleva okytalo. Isantaperheemme vaitti talon olevan pieni, silla heidan edellisessa talossaan oli ollut kuusi makuuhuonetta ja viisi kylpyhuonetta. Nykyinen talo on siis paljon pienempi, ainoasaan kolme kylpyhuonetta ;)

Vaan muuten, ihana isantavaki ja meille oli varattu viilea ja rauhallinen kellari nukkupaikaksi taman vierailun ajaksi, kaiken kaikkiaan hyvin menee

R&J