Ottawan matkamme aloitimme siis aurinkoisissa tunnelmissa puolenpaivan aikoihin, kun Francen (Chasse) sisko tuli hakemaan meita miehensa kanssa. Matka kulki Quebecin ja Montrealin kautta ja kesti yhteensa lahemmas kymmenen tuntia, kun iltamyohaan olimme vasta Ottawassa perilla.

Montrealissa teimme parikin pysahdysta. Ensiksi haimme perheen toisen tyttaren kyytiimme. Taman jalkeen pysahdyimme ihanan pasta ja perheravintolan viereen, jotta voisimme kavella kulman taakse roskaruokapaikkaan (miten kanadalaiset oikein osaavatkaan). No, taytyy sanoa, etta vanha sananlasku pitaa paikkansa: "koskaan ei saa sanoa ei koskaan". Vannoimme nimittain Quebecin vanhassa kaupungissa ettemme varmasti tule koskaan syomaan noin hirvean makuista pitsaa mita meille siella tarjottiin, mutta Montrealin paikka vei voiton. =)

Maha tyhjillaan jatkoimme matkaa toiselle puolelle kapunkia tapaamaan nunnaa nunnaluostariin (kylla, ei huijata...). Meille kahdelle auton lahelle jaavalle suomalaiselle annettiin ohjeistukseksi pysya luostarin kauniissa puutarhassa heidan vierailun ajan ---->eli siis valittomasti luostarin oven sulkeuduttua lahdimme metsastamaan ruokaa pask.. eikun siis kaamean pitsan maku suussa epamaaraiseen ja koyhaan lahioon

Se siita kyohailysta. Nimittain Ottawassa majapaikaksi osoittautui hienosto korttelissa oleva okytalo. Isantaperheemme vaitti talon olevan pieni, silla heidan edellisessa talossaan oli ollut kuusi makuuhuonetta ja viisi kylpyhuonetta. Nykyinen talo on siis paljon pienempi, ainoasaan kolme kylpyhuonetta ;)

Vaan muuten, ihana isantavaki ja meille oli varattu viilea ja rauhallinen kellari nukkupaikaksi taman vierailun ajaksi, kaiken kaikkiaan hyvin menee

R&J

... sillä tytöt ovat Montrealin keskuspuistossa ottamassa aurinkoa ;)

Jennillä alkoi kesäloma ja Riikalla enää yksi lanssi vuoro jäljellä, kun tytöt pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtivät viikoksi leikkimään turistia. Ensimmäisenä vuorossa maan pääkaupunki Ottawa ja heti perään Montreal. Kotona taasen viikon kuluttua, palaillaan silloin

R&J

Vietimme lauantai päivän sekä sunnuntai aamupäivän appalakkejen vuoristossa melomassa ja majailemassa.

Aloitimme päivän siis aikaisin lauantai aamulla pakaten tavarat naapurimme Davidin autoon ja suunnaten ykkös leirintäalueelle noin kahden tunnin ajomatkan päähän. Matka meni Jennillä nukkuessa univelkoja pois (kokeilkaapa neljä päivää putkeen 12 tunnin ambulanssi vuoroja) ja Riikalla ihastellessa maisemia. Leiri ykköseen jätimme sitten auton ja lerintäalueen johtaja heitti meidät, tavarat ja kanootit noin 65 kilometrin päähän vuoristoon. Mukaamme saimme rohkaisevat sanat: "ei se joki niin paha ole... niiin... tai no yksi kohta siellä on vähän pahempi, mutta kävelette sitten vaikka kanoottejen kanssa sen kosken ohi..."

Ja niille jotka eivät sitä vielä tiedä, niin Jennin kokemus kanootilla olosta nolla minuuttia (kajakista kylläkin) ja Riikalla yksi kanootti retki Martan mökillä. Sille alkumatka kyllä näyttikin kun ensimmäisen 300 metrin jälkeen David ja Jenni kokeilivat uimista, onneksi Riikan kanootti oli se josta löytyi ruoat ja teltat. Hetken aikaa lisää harjoiteltuamme ja uintitaidot näin testattuamme, pääsimme jatkamaan matka. Ja millaista matkaa!!!!!

Kuinka voimme edes kuvailla sitä hiljaisuutta, kun vain koskien kohina kuului? Tai niitä maisemia, kun kummallakin puolella jokea nousi monen sadan metrin korkeuteen pystysuorat seinämät? Ja vesi! Niin kirkasta että pohjan ja joessa uivat kalat pysty näkemään, samoin kun kalliot jotka jatkuivat veden alle. Kuuset olivat vanhoja ja niistä riippui lähes puolen metrin naavaa, ja kerran kun annoimme kanoottimme lipua hiljalleen vanhan kelon ali, huomasimme valkopäämerikotkan sen oksalla istumassa. Meidät huomatessaan se levitti siipensä... Kuninkaallinen näky!!!!

Ollessamme puolessa välissä ensimmäisen päivän etappia, rupesimme odottelemaan pahempaa koskea, tarkoituksena rantautua ja katsella tarkemmin, riittäisivätkö taitomme siihen (lisä uinti reissuja ei enää ensimmäisen jälkeen ollut tullut, joten olimme aika luottavaisia omiin kykyihimme ;) ). Sovimme siis tapaamis ja lepäämis paikaksemme heti seuraavan suvantokohdan....

No, kävikin niin, että se edessämme siintänyt pieni kosken pahanen, osoittautui mutkan takaa juurikin siksi joen vaikeimmaksi kohdaksi!!!! Riikka katseli silmät kauhusta levällään kun David ja Jenni taiteili kuohujen keskellä kanoottinsa kanssa...välillä kanoottia ei näkynyt ollenkaan kuohujen keskeltä...  hurjan näköistä menoa :) Vaan niin vaan professionaaleja oltiin, et kummatkin kanootit, kaikki tavarat ja likomärät kolme opiskelijaa lipuivat hiljaa suvannossa ja nauraa räkättivät vedet silmillä... david jopa ehdotti kosken laskemista uudestaan ;)

Päivän työ päättyi 45 kilometrin jälkeen valmiiksi hyväksi tiedetylle paikalle, jossa oli katos ja nuotiopaikka valmiina. Iltasella saatiin teltta pystyyn katoksen alle (taivaanranta tummana ukkosmyrskyistä) ja nuotio sytytettyä, kun löysimme itsemme jo teltan sisältä. Ulkopuolella surisi kolmea eri kokoa ihmistä syövää ötökkää. Löysimme jopa yhden made in Canada ötökän, joita ei muualla maailmassa olekaan. Sellainen neulan pään kokoinen (vaikasti silmillä havaittava), joka puri kovempaa kuin hirvikärpänen... mukava tuttavuus, täytyy sanoa ;)

Vaan kosken kuohuntaa kuunnellessa, nukkuu vallan hyvin :)

Ja seuraavan aamuna oli kylmä kuin jääkaehun... niin no.. kylmä, että piti pistää asennepipot päähän (jennillä kirkkaan punainen lippis, davidillä hieno campuksen virallinen lippis ja Riikalla oma eli jarnon villapipo) luomaan rohkeutta. Ja taas melomaan :) ja jo rupesivat pilvet repeilemään, niin että kun lopulta rantautui kikattava joukkomme leiri ykköselle, niin aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ei voi muuta sanoa, kuin huippu reissu ja suosittelemme lämpimästi (hyvällä ystäväporukalla ja riittävällä suklaan määrällä höystettynä)

-ärrä-

 eli te olette siis:

897. Thaimaalaisia

898. Niin millaista ruokaa te siellä sitten oikein syötte??? (...ööö...perunaa?)

..... :) huippu maa, huippuja ihmisiä (mitä nyt maantieto hiukan välillä hukassa)

Ensimmäinen matkamme suuntautui siis viereiseen provinssiin quebeciin ja siellä quebecin kaupunkiin. Kaiken kaikkinen tuuri kävi budjettia ajatellen, kun edes takaisin saimme kyydin Edmundstonin radioasemalla työskentelevältä tytöltä ja majapaikaksemme löysimme paikallisen yliopioston kampuksen huoneen, matkustelu sujui siis minibudjetilla, tutustuimme uusiiin ihmisiin matkan aikana ja perillä saimme nauttia bonuksena Quebecin yliopiston ilmapiiristä.

Aloitimme matkamme heti viimeisen suomen terveydenhuollosta kertovan esityksemme jälkeen, joten saavuimme perille vasta perjantai illasta kahdeksan aikoihin. Ensimmäisen illan tavoitteissa olikin vain kirjautua sisään huoneisiin, etsiä hyvä ruokapaikka ja käydä yksillä, näin loman aloittamisen kunniaksi. NAPAKYMPPI!!!!

Ensinnäkin kampuksen huone oli hyvä, siisti ja rauhallinen. Varustettu pyyhkeillä, saippuoilla ja muulla ylellisyys tavaroilla, mitä emme todellakaan odottaneet 20 dollarin huoneelta. Koko kampusalue oli valtava, täynnä kansainvälistä ilmapiiriä ja ihmiset olivat ystävällisiä. Täytyy sanoa, että tunsimme olomme välittömästi kotoisaksi.

Ruokapaikka löytyi varttitunnin kävelyn jälkeen pyramidin (!) muotoisesta rakennuksesta. Hyvää italialaista kotiruokaa mainostava ravintola oli saanut loistavat arvioinnit kaikilta paikallisilta joilta kysymme suosituksia. Ja täytyy sanoa, että hyvä on paikallisten maku. Paikkaa isännöi silloin perjanatai illasta aivan syötävän suloinen italialainen mies, joka teki taivaallista pastaa. Ainoa miinuspuoli löytyi siitä, että Jennin kanssa emme osanneet päättää, kumpi saa istua pöydässä niin päin, että voi katsella keittiön suuntaan. Väittelyn voitti Jenni ;)

Hyvän ruuan jälkeen olimme jo sen verran nuutuneita, että ajattelimme vain käväistä nopeasti yliopiston omassa kuppilassa yhdellä ennen nukkumaan menoa. Mikä olikin aivan loistava ratkaisu, sillä ko paikassa musiikki oli mielettömän hyvää, ilmapiiri rento ja paikka täynnä iltaansa aloittelevia opiskelijoita. Eli mekin sitten juutuimme muutamaksi tunniksi sinne kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan tunnelmasta! Meidän kouluun kanssa vastaavanlainen paikka!!!! :D

Jenni jatkakoon seuraavasta päivästä, nyt riikka takaisin koulukirjojen äärelle

-Ärrä-